Blogi

Kampanjasuunnittelu on käynnistynyt

Tukiryhmäni on perustanut rekisteröidyn yhdistyksen ASIASI LÄHELLÄ RY:n, jonka avulla pystymme viemään kampanjaa helpommin eteenpäin. Keräämään varoja ja järjestämään vaikka arpajaisia ilman, että jokaisesta asiasta pitäisi pyytää poliisilta lupa. Puolisoni kanssa olemme olleet melko ihmeissämme siitä, miten hankalaa nykyään on asioiden hoitaminen. Pelkästään pankkitilin avaamisessa oli monta mutkaa matkassa. Elämme melkoisessa sääntö Suomessa. Kaikki pitäisi tehdä sähköisesti, ymmärtää ja oivaltaa itse. Me olemme kuitenkin alle 50-vuotiaita, osataan käyttää älylaitteita ja tietokonetta. (Myönnän, ohjeidenluku on haastavaa. Kokeillaan ensin, luetaan myöhemmin). Nuorisollehan asiat ovat selkeämpää, he ovat syntyneet älylaitteet kädessä. Eikä heillä ole välttämättä kokemusta siitä, miten hoidimme virastoissa kasvokkain asioitamme, ei siis ole tiettyä oletusta. Toki monet asiat hoituvat nykyään todella näppärästi, eivät ole aikaan, eikä paikkaan sidonnaisia. Paljon huolettaa miten ikäihmiset selviät nykypäivän asioista. Sähköiset palvelut ovat loistava lisä, mutta kyllähän me tarvitsemme vielä läsnäolo palveluita sopivassa suhteessa. Eikä tekoälykään pysty ihan kaikkeen, vielä.

Mielessäni liikkuu valtavasti ajatuksia, ideoita ja suunnitelmia. Aika tuppaa menemään nopeasti ja sehän on nykyään kortilla. Minulla on pieni suunnitteluryhmä, jonka kanssa olemme kerran kokoontuneet. Isompi tukiryhmä on Facebookissa, jota pidämme ajan tasalla, mutta emme ole vielä ehtinee kutsua heitä kokoon. Kampanjahan käy kuumimmillaan vasta keväällä, varmastikin maaliskuussa. Siihen ei voi toki tuudittautua, koska päivät, viikot ja kuukaudet soljuu nopeasti silmien edestä. Epäilen, että meille tulee vielä kiire. Olen päättänyt lähteä 110 lasissa mukaan vaaleihin, mutten silti meinaa ottaa asiasta liikaa stressiä. Jos alkaa pinna kiristymään, siitä tuskin tulee kovin hyvää jälkeä. Vai mitä mieltä olette?

Ammattini on sairaanhoitaja, joten kärkiteemani tulee olemaan terveydenhuolto ja vanhukset sekä Suomen omavaraisuus. En ole saanut vielä auki kirjoitettua niitä. Ne eivät ole jäsentyneet päässäni tarpeeksi.  Yritän vähän avata ajatuksiani: Tiedämme, että terveydenhuolto on kriisissä. Meillä on kaamea henkilöstöpula. Nyt onneksi hoitajajärjestöt saivat sovun työehtosopimuksiin ja palkkoihin on tulossa korotusta. Työehtoihin tuli hyviä työhyvinvointia parantavia kirjauksia. Voin avata niitä teille joku päivä tarkemmin. Sopu ei kuitenkaan oitis korjaa terveydenhuollon kriisiä. Eilen taas luin erittäin huolestuttavan uutisen, Turunmaan sairaalan osastoja joudutaan sulkemaan henkilöstöpulan vuoksi. Jotain on asian eteen tehtävä, jotta kaikki suomalaiset saisivat tulevaisuudessakin hoitoa. Tähän samaan henkilöstöpulaan kiteytyy myös vanhukset. Meillä väestö ikääntyy, samassa suhteessa palveluiden tarve kasvaa ja kaiken lisäksi hoitohenkilöstö eläköityy samaan aikaan. On tehtävä ratkaisuja: miten, kuka hoitaa ja missä meidän ikäihmiset elävät viimeiset vuotensa. Ja millaista ja miten tasokasta hoivaa he saavat. Oliko se vuosi 2018, kun alkoi nousta tietoisuuteen, miten vanhuksia ja vammaisia hoivakodeissa hoidetaan. Sen jälkeen säädettiin laki hoitajamitoituksesta. Vuosien ja vuosien saatossa sotepuolelta on säästetty ja säästetty lisää. Työnantajat ovat pitäneet kiinni hoitajien huonoista palkoista, ei ole saanut lähteä nostamaan palkkoja yli naapurikuntien. Ovat tehneet myös rekrytointisopimuksia, joka on estänyt työntekijöiden vapaan liikkumisen työnantajalta toiseen. Lisäksi hoitohenkilöstö on joustamalla joustanut, se on kulutettu aivan loppuun. Onko ihme, ettei meillä ole enää hoitajia. Eikä ole tulossa hoitajia. Miettikää: yleensä kysynnän ja tarjonnan laki nostaa alan palkkoja ja vie asioita eteenpäin. Ja nythän on tullut seinävastaan. On ollut vuosikymmenet tiedossa, että hoitajapula uhkaa eläköitymisten vuoksi.  Se taisi kuitenkin tulla koronan koulimana nopeammin, mitä uskottiin.

Perusterveydenhuolto pitää saada kuntoon. Erikoisairaanhoito toimii hyvin, mutta se on valtavan kallista. Toki nyt erikoisairaanhoitokin on ajautunut ruuhkiin ja kriisiin, koska perusterveydenhuolto ei vedä. Perusterveydenhuoltoon satsaaminen on kaiken A ja O! Perustasolla pystytään hoitamaan paljon asioita, ennaltaehkäisemään vakavien ongelmien syntyä ja antamaan pitkälti monenlaista hoitoa. Silloin erikoissairaanhoito pystyisi keskittymään vaikeampiin erityistason asioihin, joita varten he ovat.  Perusterveydenhuollon kuntoon laittamainen vie varmasti ensin rahaa ja paljon voimavaroja.  Mutta uskon, että pitkällä aikavälillä se tuottaa säästöä, ainakin kustannusten nousun tasaantumista. Palataan tarkemmin myöhemmin terveydenhuoltoon ja vanhuksiin. Mietitään miten ja mitkä ovat ratkaisut, jolla päästään eteenpäin.

Omavaraisuus, mitä mieltä olette siitä? Pitäisikö Suomen pystyä tuottamaan itse ruokansa, energiansa ja turvansa? Minun mielipiteeni on jokaiseen vahva KYLLÄ. Omavaraisuus on toki valtavan laaja-alainen sana. Ja sitä täytyy palastella ja miettiä asia kerrallaan. Pelkästään ensi talvea ajatellen nousee suuri huoli. Pärjäämmekö me? Venäjän hyökkäyssodan johdosta polttoaineen hinnat ovat edelleen taivaissa. Miten tavallinen ihminen tulee selviämään ensi talven sähkölaskuistaan, saati maanviljelijät ja yrittäjät? Onko meillä tähän ratkaisuja saatavilla?

Meillä on poliisi, pelastuslaitos, puolustusvoimat ja rajavartiolaitos turvaamassa. Pidän tärkeänä asiana, että turvallisuuteen panostetaan. On haettu Naton jäsenyyttä, hankittu uutta kalustoa ja raja-aita keskustelu käy tällä hetkellä kuumana, mutta onneksi yksimielisenä. Tulen jatkossa kirjoittamaan asiakerrallaan myös näistä omavaraisuus asioista.

Vai olisiko kolmas teema kuitenkin pärjäämien? Niin kuin aiemmin kirjoitin, ihan ei ole vielä palaset loksahtaneet ja jäsentyneet kohdilleen.

Kuulumisiin!

Lähellä lämpöä ja lempeä toivottaen Reetta